Kauan sitten unohdetut

Kuulin sen äänen taas päässäni. Se kai huusi. En kuullut sitä kaiken sen korvavaikun takia..

Joskus kaikki oli kai ollut selkeää. Ehkä silloin ei miettinyt kuka on. Pitäisikö ajatella itseään itsekkäästi vai onko se sittenkin liian itsekästä? Sekaisinhan siinä meni! Sitten se itsevarmuus mureni kuin vanha keksi. Muut osasivat silloin kaiken paremmin. En minä osannutkaan enää mitään! Jäisin siivoamaan rappukäytäviä tai tönimään maitopurkkeja liukuhihnalla. Helppo valinta. Eipähän ainakaan tarvitsisi sen kummemmin miettiä itseään. Vajoaisi vaan mustaan öljyyn ja löllyisi siellä.

Sitten tuijotin lattiamattoa. Maahanhan sitä muutenkin silloin tuijotteli. Äitini oli sen kutonut. Rakas äiti. Kansakoulu ja sen jälkeen töissä päiväkodissa keittäjänä, siivoojana, lukiossa keittäjänä, terveyskeskuksessa keittiössä ja niin edelleen. Kolme lasta ja kaikista kasvatti fiksuja. Minä olen niin kateellinen välillä äitilleni vaikken olekkaan. Se on kummallista. Ja se matto..se oli niin kaunis.

Kai minä silloin tutustuin siihen ääneen. Ainakin se oli nukkunut pitkään ja heräsi sinä päivänä uudestaan. Se haukkui minut ihan pystyyn, potki kun makasin maassa ja pitelin päätä käsieni välissä. LOPETA!

Sitten se lopetti ja vaivuin uneen.

Siellä unessa oli monenlaista. Siellä oli naamoja ja tapahtumia. Hattaroita ja ritiseviä nuotioita. Siellä oli tähtitaivas ja monta komeettaa.

Siltä matkalta palasin hymyillen, mutta halusin kuitenkin salata sen. Ei kai sitä itsestään nyt voinut ylpeillä. Mietin vain että miksi kaikki paha kasvatti eniten.

Kaikki se ajattelu sai minut sitten niin sekaisin että halusin vain mennä nukkumaan. Kuitenkin kaikkeen oli jo vastaus valmiina mielessäni, vaikken niitä muille paljastanutkaan.

Seuraavana aamuna tyttö heräsi.

Loppu.

Koita päästä pohjalle

Feeling sick already?

Frustrated with this society and people?

Do you still see good in every person? Is
it important to see that? Do you think you're
somehow smarter than the girls in front of
you? Why's that? You don't even know them!
You talked about ten minutes.

Why you are afraid? Why do you look up that
person? What he has that you don't have?
Are you still afraid of turning out to be an
asshole?

Can you do anything good for this fucked up
world?! DO SOMETHING GOD DAMMIT!!

Now i make some tea to myself..

Pojat pihalle siitä halkomaan pilviä!

Mitä olet jo unohtanut? Mitä muistat?

Kuulutko jo kermaan? Pelkäätkö menettäväsi jotain?

Onko sinulla nälkä..

Surun pyyhkähdys aina välillä puserossa.
Siitä ei pääse eroon muuta kuin nukkumalla.
Onko se yksinäisyys joka nakertaa? Jotain
puuttuu. Mitä? No tiedänkin sen jo..

Hyvät päivät ovat siikoja.

Huonot päivät pitäisi jättää taakseen kun
sulkee jääkaapin oven, missä haisee.

Lämpö karkaa konkreettisesti käsistäni.
Sähkölasku kasvaa. Riittääkö sisällä
oleva lämpö kauaakaan enää?

Pussi makaroonia. Katsot niitä kaikkia
marjoja. Mietit sitä mustaa joka tuli
sisältäsi. Milloin sairastun?

Amen. Ommommom

Lihavoi tämä otsikko sipsipussilla

On aika palata kirjoituspöydän ääreen.
Paljon tekstejä on pyörinyt mielessä,
mutta mitään niistä en ole saanut tänne
asti. Nyt ei muistu oikeen mitään enää
mieleen.. Opetus: Krjoita silloin kun
rauta on kuumaa eiku.

Anyhow. "I want to stay clean. When I play
I get dirty. I don't like to be dirty."

-Billy the clean

Vanginvartijan kuvaukset loppui. Aikamoinen
urakka oli kahden ihmisen lavastaa se. Onneks
Heidin kanssa tultiin toimeen jopa yön pimeinä
tunteina, eikä sen pahemmin kuristeltu toisiamme.

Karonkka on torstaina, silloin vedän kännit.

Yritin tänään kävellessäni näyttää ilkeetä naamaa
kun huomasin feissareitten vaeltelevan keskustassa.
Silti ne tuli juttelemaan. Ei hitto. Onneks ei ollu
Greenpeacen vaan unicefin, koska kaks kertaa oon jo
käyny pitkät keskustelut greenpeacen edustajien kanssa
ja "luvannu" itelleni että kolmannella kerralla liityn
"heitä rahaa johonkin projektiin" juttuun mukaan
(ainakin vähäksi aikaa). Nyt pitää siis olla extra
varovainen noitten feissareitten kanssa.

Pitäis jatkaa south park maratonia niin löytäsin
kiroilumuusani uudestaan. Tämä asiallisuus alkaa
ottaa hermoille. Päätin juuri että poliitikkona ois
kyllä tylsää olla. Taiteilijat on vaan siististi cool.

Jos et ole vielä tsekannu kokoomusnuorten kalenteria,
niin olet jäänyt paljosta paitsi. Siellä rasva höllyy
ja tiskivako pilkottaa. Jumankekkale.

Moikataan ..kun tavataan

(Kannattaa lukea Hyperion, Hyperionin nousu, Endymion ja Endymionin nousu)

Varjokuvilla leikkelyä

Tuuli tanssittaa
Paskasia paperipusseja
käytettyjä nenäliinoja
Ostatko tupakkaa
päänpudistus, sorry


Äskeinen eiliseltä kävelyreissulta. Siwan edessä oli jengi poikia. Yks (nössöimmän näkönen imho) oli pistetty kyselemään ohikulkijoilta "ostaks tupakkaa?!" Tietenkin kieltäydyin. Siwan ovella vielä! Sakothan siitä sais.. No tottakai ensin tuumasin että: "turhaan itteesä tuhoavat sillä tupakan paskolla". Hyvä miettimään tämmösiä kun ite oli ihan samanlainen ja samallalailla ruinasin sotkamossa täysi-ikäisiä käymään kaupassa tupakkahyllyn kautta. Kerrankin pitkän taivuttelun jälkeen sain yhen miehen ostamaan tupakkaa, sen varjolla että sen tyttöystävä oli meikäläisen tuttava. Se kävi tupakat ostamassa ja nakkasi ne rehvakkaasti auton ikkunasta maahan, vaikka kiltisti odottelin parkkipaikalla. Hävetti noukkia se aski maasta, kovis kun olin. hahah.

Pointti kumminkin tässä on kai se, että turhaan noille nuorille ois alkanu mitään saarnanpoikasta kehittelemään "lopettakaa se tupakanpoltto, se tappaa!" vastauksena ois lentäny "haista ämmä vittu!" tms. Kajaanissa kerran näin pikkupojan sauhuttelemassa skeittilautansa kanssa. Menin savuja pummaamaan, ja kun olin saanut tupakan käsiini tumppasin sen maahan ja lausahdin jotain "älä polta". Poika kirosi, haukku minut ja alko samantien kääriä uutta sätkää. \0/

Ja kadunko minä sitten niitä aikoja?
*pään pudistus ja hymy huulille*

Taidan ensi viikon loppupuolella hypätä junaan.

-Me&My Dragon

Lapsellinen vai lapsenmielinen ?

Impulsiivinen: Hetken mielijohteita noudattava, helposti innostuva.

Ensimmäiseksi tulisi mieleen että lapsellinen käyttäytyy kuin lapsi. Onko lapsi sitten jatkuvasti lapsellinen? : "Pertti älä heittele niitä kananmunia naapurin tädin ikkunaan. Se on lapsellista" (Sanoi kai eräs äiti). Yhteiskunta on määritellyt että lapsesta nuoreksi "muututaan" 12-vuotiaana. Tietenkin kasvaminen on yksilöllistä ja jokainen kehittyy omaa tahtiaan. (Ai että olisikin hienoa jos eräänä aamuna kaikki 12-vuotiaat pojat heräisivät parransänki leuassa, ja tytöillä olisi sattunut pikku vahinko).

Mikä sitten on lapsellista? Lapsellista on kiukuttelu ja.. No, hankala määritellä tätä asiaa lapsen näkökulmasta, joten siirryn aikuisiin. Mikä on lapsellista?

-Monien naisten mielestä miesten irstaat alapäävitsit
-Iltalehden toimittajien mielestä Kimi Räikkösen entinen tatuointi
-Natsismi (eikö ole lapsellista halu luoda täydellinen kansa murhaamisen kustannuksella?)
-Kännissä riehuminen (Tähän voisi myös liittää kusemisen naapurin postiluukkuun, helikopterin feministien illanvietossa, Nyrkkitappelun haastamisen, Toisen omaisuuden vahingoittamisen ja jouluvalojen varastelun)
-Asennevamma "Vitun neekerivittuvittu"
-Vastuun pakoilu (Tarkoittaa myös toisten syyttämistä omien virheiden peittämiseksi)

Miten näitten määritelmien jälkeen sana lapsellinen liittyy mitenkään enää lapsiin? Mielestäni tässä on nyt hieman irtauduttu kontekstista, jossa väitetään että lapsellinen käyttäytyy kuin lapsi. Lapsellinen voisi nykyään olla hölmön, tyhmän tai idiootin synonyymi. Ala siinä sitten sanomaan omalle kullannupulle, kun se kaivaa räkää nenästään ja pyyhki sen mummon pitsiliinaan: "Äläpäs nyt ole idiootti".


Lapsellinen käyttäytyy ikäistään epäkypsemmin?


Lapsellisena voidaan pitää esim. lehtiartikkelia aprillipäivänä, joka menee ihan yli. Esim. Ihmisiä loukkaantuu uutisjutun absurdiuden takia. "Mars hyökkää!" Lapsellista vai nerokasta ?

Kasvaville lapsille usein sanotaan, kun he alkavat kiukutella että: "älä ole lapsellinen", mutta jos he esim. leikkivät tai nauravat tai puhuvat kovaan ääneen heitä ei toruta: "Äläpäs nyt ole lapsellinen"

Eikös lapsenmielisyys ole hyvä asia? Ei ota asioita turhan vakavasti all the time. Onko sana lapsenmielinen jo täysin eri asia kuin lapsellinen.

Kun teet jotain toisen mielestä lapsellista, voi se toisen mielestä olla hauskaa ja rohkeaa. Kuka sitten määrittelee sen mikä on lapsellista. Millä mittarilla sitä voitaisiin mitata ? Jos suuri nokian pääjohtaja huomauttaa työntekijälleen "äläpäs nyt ole noin lapsellinen" Kun työntekijä X esim. hauskuttaa huvikseen työkavereitaan mandaariini-jönglööraus-näytöksellä. Ei se johtaja varmaan tarkoita että työntekijä olisi TYHMÄ. Joskus on aika vakavoitua, mutta on myös aika olla lapsellinen. Toisaalta olisiko tässä yhteydessä pitänyt käyttää sanamuotoa "lapsenmielinen". Herranen aika tämä on hankalaa.

Lapsenmielinen on enemmän viattomuutta kuin lapsellisuutta?


-Lastenohjelmista voi aikuinen löytää hilpeyttä, eskapismia ja saada hymyn naamalle (jos ei oteta huomioon aivan älytöntä soopaa, kuten teletapit, joita katsoessa saattaa jopa kyllästyä)[[okei,okei. Sienimiehet ovat kanssani eri mieltä teletapeista]]


-Elämänkokemus (tunnetaan myös viisautena) poistaa "negatiivisen" lapsellisuuden?


-Kritiikin ymmärtäväinen vastaanottaminen on fiksua. Lapsellista on jos ei osaa ottaa vastaan palautetta tai kritiikkiä, tai löytämään itsestään virheitä tai epäkohtia.

"eikö ole lapsellista ihannoida tällaisia rikollisjärjestöjä?"

Milloin ihminen "kypsyy" eli muuttuu aikuiseksi? Voiko lapsensaappaista hypätä kerralla pois?

"Jos aikuisuus on sitä, että ei enää leiki nukeilla tai ajattele hassusti ja hassuttele, niin minä en ole kasvanut aikuiseksi ja tuskin ihan heti kasvankaan. Tästä suurin kiitos menee kolmevuotiaalle veljentytölleni, joka on pitänyt minut lujasti kiinni lapsen maailmassa."
-Candice

"Jos kyky ihmetellä on ainoa aikuisuuden mittapuu, niin minä aikuistuin jo ala-asteella. En kuitenkaan laske itseäni vielä aikuiseksi, sillä henkistä kehitystä tapahtuu kohdallani koko ajan (tosin se ei lakkaa koko elämäni aikana, mutta henkinen kehitys murrosiän aikana on ihan eri kuin keski-iän aikana) ja havaitsen itsestäni lukuisia näsäviisaita piirteitä, tarpeesta päteä nyt puhumattakaan. Tällä saralla olen kuitenkin aikuistunut mielessäni siinä mielessä, etten enää yritä kieltää noiden piirteideni olemassaoloa vaan sopeutua niihin ja tarvittaessa pyrkiä niistä eroon. :)"
-Gabriel


vastuun ottaminen on askel aikuisuuteen

Ehkäpä hyvä määritelmä aikuisuudelle on se, että on saanut elämänsä aikana tietyn (jokaisen kohdalla yksilöllisen) lastin paskaa niskaansa, jonka jälkeen on alkanut ajattelemaan itsenäisesti.
-Dimmy

Keskustelupätkät kopioitu:

http://foorumit.fffin.com/archive/index.php/t-9023.html