Me ei jakseta viisastua. Me vaan halutaan viisastua.

Minusta tuntuu, että puolet ajastani olen keskittynyt aivan vääriin asioihin. Kun ihailin kaunista ystävääni ja hänen uusia kenkiään, halusin myös itselleni kiiltäviä koruja ja pieniä, siroja laukkuja. Huivikokoelmani melkein hävettää minua..

Toisaalta eristäydyin omiin oloihini silloin tällöin ylä-asteella. Miksi minulla ei ollut samanlaisia ihmisiä ympärilläni kuin minä, miksi minun piti muokkautua muiden kaltaiseksi, mutta kenenkään ei tarvinnut tulla minuksi? Onko kukaan ikinä ihaillut minun tyyliäni ja ottanut siitä mallia?

Niin sitä minun tyyliä.. milloin löydän sen.. Lähimmät sanovat että tyylini on olla iloinen, hauska, huvittava ja äänekäs. Miksi sitten kaipaan tyyliä, jonka jokainen minusta huomaa ensi näkemältä? Toisaalta haluaisin olla viettelevä parfyymin tuoksuinen nainen tiukassa paljettimekossa. Toisaalta haluaisin olla veikeä pisamanaamainen kujeilija, jota kaikki luulevat pojaksi. Toisaalta haluaisin olla seksikäs sankaritar puolustamassa oikeudenmukaisuutta ja heikompia. Hippi, hoppari, maalaisjuntti, poppari. Välillä kun olen jotain niin juuri silloin haluaisin olla jotain muuta. Siksi ihailen niitä jotka koko elämänsä ajan ovat vain sitä yhtä ja tiettyä. Niille kehittyy identiteetti ja itsetietoisuus on sataprosenttista. Ne ei mieti ketä ne on, tai mihin aatteisiin ne uskoo. Ne ei myötäile kaikkia vain ollakseen loukkaamatta toista. Ne loukkaavat ja säilyttävät samalla itsensä.

Kaikki pitäisi tapahtua myös minulle. Olen kateellinen jos jollekin on tapahtunut jotain jännittävää tai värikästä. Haluan heittäytyä hulluuteen ja kokea kaikkea sitä mitä elämä voi vielä minulle tarjota. En saisi pelätä en laisinkaan.

Koska haluan kokea niin paljon en jää paikalleni pitkäksi aikaa. Koska ajelehdin paikasta ja tilanteesta toiseen en saavuta sitä samaa mitä saavuttavat ne, jotka jäävät paikalleen vuosikymmeneksi. Olenhan kuitenkin vielä nuori, ehdin asettua ja kokea. Haluaisin kuitenkin jo nyt, että minulla olisi jotain kerrottavaa..jotain mitä jakaa muille viisautena.

Jos muuttaisin ulkomaille, vaikka kolmeksi vuodeksi. Tulisin takaisin ja minua sitten ihailtaisiin, ja voisin niille kertoa tarinoita erilaisen maan tähtitaivaasta ja eläimistä, joilla oli kärsä hännän paikalla.

Tai voisin tehdä huomennakin jotain mikä saisi adrenaliinin virtaamaan, sitten voisin kertoa siitäkin, ja saada ihmiset nauramaan ja ihailemaan viatonta hulluuttani.

Miten aika enää riittää mihinkään.

El Olvidado

Perustettiin Ninan kanssa sivistyneitten kerho. Kokoonnumme Marsiin keskiviikkoisin opettelemaan musiikillista tietämystä, antiikin mytologiaa, biologiaa, fysiikkaa, ja kaikkea mahdollista mikä voi suurentaa aivojemme tilavuutta.

Ennen sitä yritän lukea tenttiin.

Kämppis järkkää pikkujoulut meidän kämpille, ja on kutsunut jo tuttuja ja puolituttuja. Ajankohta=tuntematon.

Onneksi ei ole tämän suurempia mietteitä.

phiis.

On se...

Tänään klo. 18.00 sytytän ikkunalle kynttilän Jokelan koulun uhrien vuoksi.

Teetä ja suklaata

..ja hyvä lehti. Ihanan iltapäivän ainekset ovat kasassa. Koulussa ideoidaan tulevaa projektia, ja innolla oottelen mitä kaikkea ryhmämme saa aikaan. Facebook on ihan kiva juttu btw.

Sitten päivän sarjis lainaus:

Sika: Mitä piirrät?
Hiiri: Se on uusi sarjakuvani "Reino ihastuttavan rakastettava russakka"
Sika: Mistä se kertoo?
Hiiri: Se kertoo russakasta, joka ei voi lainkaan sietää typeryyttä... Jos sanot jotain typerää, Reino sitoo sinut ja tukkii suusi ilmastointiteipillä.
Sika: Miksi hän tekee noin?
Hiiri: Koska Reino uskoo, että typerillä ihmisillä ei ole oikeutta puhua. Itseasiassa, joskus hän tulee niin vihaiseksi, että hän jopa potkaisee heitä takamukseen.
Sika: Ei ole oikein kohdella ihmisiä tuolla tavoin. Jokainen ansaitsee mahdollisuuden. On vain oltava kärsivällinen ja ymmärtäväinen.

*Reino russakka tulee, sitoo sian, ja potkaisee häntä takamukseen*