Kaikki tai ei mitään, vai oliko se yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta?

Huaaaaah, huomenta näin melkein puolentoista vuoden jälkeen.


Näin aamutuimaan (klo.15.32) on hyvä aloittaa mietiskely ja muistelmien kirjoittaminen.

Mietin kylläkin kovasti että aktivoituisinko blogin kirjoittamisessa, vai
vaihtaisinko vain ajatuksia yksityisesti vihkoni kanssa?

Perustelut puolin ja toisin:

Blogia vastaan:

-Jokainen teksti vaatii minulta enemmän aikaa. Täydellistä tekstivirtaa ei pääse syntymään, koska kritisoin/luen uudestaan ja uudestaan lauseita joita kirjoitan. Tämä tietysti siksi että ajatuksissani näen jonkun toisen ihmisen lukemassa tekstiäni ja...nauravan minulle.

-Blogien kaupallistuminen. Jopa yläpalkissa lukee "Ansaitse rahaa".

-Julkinen itsensätutkiskelu on hämmentävää.

-Sensuuri.


Blogin puolesta:

-Koska jokainen teksti vaatii enemmän aikaa, pystyn hyvin tässä ja nyt myös
jäsentelemään ajatuksiani. Monesti ajatukset harhautuvat ihan väärille raiteille
esim. jos on vessahätä.

-Julkinen itsensätutkiskelu on hämmentävää, mutta on myös kiva jos syntyy keskusteluita, väittelyitä tai ihan vain sananvaihtoa arkipäiväisistä asioista jonkin blogitekstin pohjalta.

-On totta että sensuroin tekstejäni. En kirjoittaisi tänne ihmisten täydellisiä henkilötietoja, en henk.koht. juoruja, en mustasukkaisia fiiliksiäni, en kateellisia ajatuksiani -suoraan.


Puolesta voitti. Voitan myös sensuurini sillä, että MINÄ tiedän aina teksteissä mistä tai kenestä puhun.

Eniten blogeissa hämmentää kyllä se että näissä teksteissä en monestikaan kirjoita itselleni vaan muille. Oletan automaattisesti että joku muukin lukee tämän tekstin. Jos kirjoittaisin itselleni (jota olen myös tehnyt paljon ks. aikaisemmat tekstit), se näyttäisi kirjoitettuna luultavasti tältä:


"Tänään en meinannu jaksaa nousta ylös. Ei sillä että ois huono päivä, mutta oli vaan kiva nukkua ja nähdä kaikenlaisia unia. Ei enää oikein muista kaikkia unia niin hyvin, mutta muistan että ne oli mielenkiintoisia ja kivoja. Ei mitään liskodiskoja.

Ajattelin tänään taas rahaa. Kysyin kämppikseltäni että mitä kivaa voisin tehä tänään ilman rahaa? Kämppis vastasi että ei oikein mitään. Mulle tuli vähä surullinen olo."

Mutta jos ajattelen taas julkisen kannalta, teksti olisi luultavasti näyttänyt tältä:

"Tänään 25.03.2011 nukuin auvoisen pitkään, eli iltapäivään asti. Olen tehnyt niin jo monta viikkoa. Se on mukavaa, rentouttavaa ja hyvää aikaa unille ja ajatuksille.

-Sitten tulee n. minuutin mittainen tauko, jonka aikana mietin että mitä aihetta lähtisin tässä blogitekstissä pohtimaan. Tässä se olisi varmastikin unista.-

Sananvaihto kämppikseni kanssa:

Minä:
Tänään onki perjantai! Tekis mieli tehä jotain kivaa, mutta ei oo rahaa. Mitähän kivaa mä voisin tehdä ilman rahaa?

Kämppis:
No et oikein mitään.

Minä:
Niin....

"


Muttamutta olise teksti kirjoitettu minulle tai muille, kaikesta huolimatta tunsin iloa, myötähäpeää ja kaikkea siltä väliltä kun luin vanhoja tekstejäni. Huomaan niiden kautta kasvuni hyvässä ja huonossa. Monesti unohdan itselleni hokemia opetuksia kun vuodet vierii eteenpäin, mutta täältä blogista voin löytää ne uudelleen. Ajatuksia on kiva säilyttää, mutta vielä kivempaa niitä on jakaa muiden ihmisten kanssa.

Terveisin:

Maailmaa vihaan
Maailmaa rakastan
En maailmaa
Ihmisiä
Rakastan.

Ps. Huomaan että käytän nykyään paljon kiva -sanaa.

LIMA - Perun pääkaupunki

Yök.

Nyt saa riittää sairastaminen. Söin viimeisen antibiootin 12 tuntia
sitten, eli nyt saan liikkua!

Lääkkeet vie puhdin pois puhhuijaa..

Mutta ei ne hommat itsestään hoidu. Pitää alkaa järjestämään Perhepotretin uutta castingtilaisuutta, viimeistellä Heräämisen DVD:t & postittaa, viedä eteenpäin Rajavartijan tuotantoa ja miettiä että mitäs ensi viikon Pienien ihmeiden kuvauksissa pitää tehdä.

Ainut asia mikä häiritsee on selkäkipu, tunnen itseni vanhaksi. Kannattaa kuulemma pitää selkä- ja vatsalihakset kunnossa. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Mietteitä:

-Materiaalin haalimisesta on tullut osalle väestöstä kirosana. Ihmisiä jotka haalivat itselleen tarpeetonta krääsää pidetään turhamaisina. Kaikki tulisi ostaa kierrätettynä ja käytettynä jotta maailma pelastuu. Totta.

Itse pohdin omaa turhmaisuuttani kun keräilen levyjä, leffoja, kirjoja, ja sarjakuvia. Kaverini sanoivat hienosti että se ei ole turhamaisuutta vaan sivistystä. Ei siis ole väärin haalia itselleen tavaraa joka sivistää? Mutta onhan olemassa kirjastot? Pitääkö jokaisen ihmisen omistaa oma pieni kirjasto?


Minä menen nyt!

My life is not like a box of chocolate, it's a pizza.

Hei!

Nimeni on Minna Korhonen ja olen opiskelija!

Minulla on elämässäni koulu ja kaverit!

Lempivärini on ..


Paskanjauhantaa! Mikä minusta on mielenkiintoista niin tämä:

Tuotimme (minä+Miro Laiho) kahdessa viikossa lyhytelokuvan Herääminen (ohjaaja myös Miro Laiho). Herääminen voitti Iik! kauhulyhytelokuvafestivaalit Iissä! JES! Tästä on hyvä jatkaa uusien projektien pariin.

Projektini tällä hetkellä (kuvaukset aikajärjestyksessä):

Pieniä ihmeitä (lavastaja): Marraskuu viikot 46-47
Perhepotretti (ohjaaja): Joulukuu viikko 51
Rajavartija (tuottaja): Tammikuu viikko 1
Kaunis Kuolema (ohjaaja): Hiihtoloma (milloin se ikinä onkaan)

Leikkaan myös tällä hetkellä animaatiota, ja ehkä vähän ajan päästä alan tuottamaan lyhytelokuvaa "Siivooja".

Ei!

En tee liikaa hommia! Minulla ei ole parisuhdetta, eli minulla ei ole tällä hetkellä muuta tekemistä kuin elokuvat(älä lue että olisin surullinen asiasta). Minä nautin elokuvien tekemisestä! Joka päivä teen hommia että jokainen projekti etenee, ja välillä juon olutta etten ihan unohda sosiaalista elämää.

Toisaalta näiden projektien tekeminen on niin sosiaalista, että saan puhua ihmisten kanssa pääni pyörälle :) +Teen kivojen tyyppien kanssa hommia niin en edes nauraessa muista että miten paljon kaikkea on tullut tehtyä.

Todellakin haluaisin tehdä tätä työkseni tulevaisuudessa!

Pitää pikkuhiljaa alkaa miettimään tuotantoyhtiön nimeä..

Mutta tällaista pitkän hiljaisuuden jälkeen! Pysytään hoodeilla!

HEj HEj Minna KOrhjonen

Kauan sitten unohdetut

Kuulin sen äänen taas päässäni. Se kai huusi. En kuullut sitä kaiken sen korvavaikun takia..

Joskus kaikki oli kai ollut selkeää. Ehkä silloin ei miettinyt kuka on. Pitäisikö ajatella itseään itsekkäästi vai onko se sittenkin liian itsekästä? Sekaisinhan siinä meni! Sitten se itsevarmuus mureni kuin vanha keksi. Muut osasivat silloin kaiken paremmin. En minä osannutkaan enää mitään! Jäisin siivoamaan rappukäytäviä tai tönimään maitopurkkeja liukuhihnalla. Helppo valinta. Eipähän ainakaan tarvitsisi sen kummemmin miettiä itseään. Vajoaisi vaan mustaan öljyyn ja löllyisi siellä.

Sitten tuijotin lattiamattoa. Maahanhan sitä muutenkin silloin tuijotteli. Äitini oli sen kutonut. Rakas äiti. Kansakoulu ja sen jälkeen töissä päiväkodissa keittäjänä, siivoojana, lukiossa keittäjänä, terveyskeskuksessa keittiössä ja niin edelleen. Kolme lasta ja kaikista kasvatti fiksuja. Minä olen niin kateellinen välillä äitilleni vaikken olekkaan. Se on kummallista. Ja se matto..se oli niin kaunis.

Kai minä silloin tutustuin siihen ääneen. Ainakin se oli nukkunut pitkään ja heräsi sinä päivänä uudestaan. Se haukkui minut ihan pystyyn, potki kun makasin maassa ja pitelin päätä käsieni välissä. LOPETA!

Sitten se lopetti ja vaivuin uneen.

Siellä unessa oli monenlaista. Siellä oli naamoja ja tapahtumia. Hattaroita ja ritiseviä nuotioita. Siellä oli tähtitaivas ja monta komeettaa.

Siltä matkalta palasin hymyillen, mutta halusin kuitenkin salata sen. Ei kai sitä itsestään nyt voinut ylpeillä. Mietin vain että miksi kaikki paha kasvatti eniten.

Kaikki se ajattelu sai minut sitten niin sekaisin että halusin vain mennä nukkumaan. Kuitenkin kaikkeen oli jo vastaus valmiina mielessäni, vaikken niitä muille paljastanutkaan.

Seuraavana aamuna tyttö heräsi.

Loppu.

Koita päästä pohjalle

Feeling sick already?

Frustrated with this society and people?

Do you still see good in every person? Is
it important to see that? Do you think you're
somehow smarter than the girls in front of
you? Why's that? You don't even know them!
You talked about ten minutes.

Why you are afraid? Why do you look up that
person? What he has that you don't have?
Are you still afraid of turning out to be an
asshole?

Can you do anything good for this fucked up
world?! DO SOMETHING GOD DAMMIT!!

Now i make some tea to myself..

Pojat pihalle siitä halkomaan pilviä!

Mitä olet jo unohtanut? Mitä muistat?

Kuulutko jo kermaan? Pelkäätkö menettäväsi jotain?

Onko sinulla nälkä..

Surun pyyhkähdys aina välillä puserossa.
Siitä ei pääse eroon muuta kuin nukkumalla.
Onko se yksinäisyys joka nakertaa? Jotain
puuttuu. Mitä? No tiedänkin sen jo..

Hyvät päivät ovat siikoja.

Huonot päivät pitäisi jättää taakseen kun
sulkee jääkaapin oven, missä haisee.

Lämpö karkaa konkreettisesti käsistäni.
Sähkölasku kasvaa. Riittääkö sisällä
oleva lämpö kauaakaan enää?

Pussi makaroonia. Katsot niitä kaikkia
marjoja. Mietit sitä mustaa joka tuli
sisältäsi. Milloin sairastun?

Amen. Ommommom

Lihavoi tämä otsikko sipsipussilla

On aika palata kirjoituspöydän ääreen.
Paljon tekstejä on pyörinyt mielessä,
mutta mitään niistä en ole saanut tänne
asti. Nyt ei muistu oikeen mitään enää
mieleen.. Opetus: Krjoita silloin kun
rauta on kuumaa eiku.

Anyhow. "I want to stay clean. When I play
I get dirty. I don't like to be dirty."

-Billy the clean

Vanginvartijan kuvaukset loppui. Aikamoinen
urakka oli kahden ihmisen lavastaa se. Onneks
Heidin kanssa tultiin toimeen jopa yön pimeinä
tunteina, eikä sen pahemmin kuristeltu toisiamme.

Karonkka on torstaina, silloin vedän kännit.

Yritin tänään kävellessäni näyttää ilkeetä naamaa
kun huomasin feissareitten vaeltelevan keskustassa.
Silti ne tuli juttelemaan. Ei hitto. Onneks ei ollu
Greenpeacen vaan unicefin, koska kaks kertaa oon jo
käyny pitkät keskustelut greenpeacen edustajien kanssa
ja "luvannu" itelleni että kolmannella kerralla liityn
"heitä rahaa johonkin projektiin" juttuun mukaan
(ainakin vähäksi aikaa). Nyt pitää siis olla extra
varovainen noitten feissareitten kanssa.

Pitäis jatkaa south park maratonia niin löytäsin
kiroilumuusani uudestaan. Tämä asiallisuus alkaa
ottaa hermoille. Päätin juuri että poliitikkona ois
kyllä tylsää olla. Taiteilijat on vaan siististi cool.

Jos et ole vielä tsekannu kokoomusnuorten kalenteria,
niin olet jäänyt paljosta paitsi. Siellä rasva höllyy
ja tiskivako pilkottaa. Jumankekkale.

Moikataan ..kun tavataan

(Kannattaa lukea Hyperion, Hyperionin nousu, Endymion ja Endymionin nousu)