Lapsellinen vai lapsenmielinen ?

Impulsiivinen: Hetken mielijohteita noudattava, helposti innostuva.

Ensimmäiseksi tulisi mieleen että lapsellinen käyttäytyy kuin lapsi. Onko lapsi sitten jatkuvasti lapsellinen? : "Pertti älä heittele niitä kananmunia naapurin tädin ikkunaan. Se on lapsellista" (Sanoi kai eräs äiti). Yhteiskunta on määritellyt että lapsesta nuoreksi "muututaan" 12-vuotiaana. Tietenkin kasvaminen on yksilöllistä ja jokainen kehittyy omaa tahtiaan. (Ai että olisikin hienoa jos eräänä aamuna kaikki 12-vuotiaat pojat heräisivät parransänki leuassa, ja tytöillä olisi sattunut pikku vahinko).

Mikä sitten on lapsellista? Lapsellista on kiukuttelu ja.. No, hankala määritellä tätä asiaa lapsen näkökulmasta, joten siirryn aikuisiin. Mikä on lapsellista?

-Monien naisten mielestä miesten irstaat alapäävitsit
-Iltalehden toimittajien mielestä Kimi Räikkösen entinen tatuointi
-Natsismi (eikö ole lapsellista halu luoda täydellinen kansa murhaamisen kustannuksella?)
-Kännissä riehuminen (Tähän voisi myös liittää kusemisen naapurin postiluukkuun, helikopterin feministien illanvietossa, Nyrkkitappelun haastamisen, Toisen omaisuuden vahingoittamisen ja jouluvalojen varastelun)
-Asennevamma "Vitun neekerivittuvittu"
-Vastuun pakoilu (Tarkoittaa myös toisten syyttämistä omien virheiden peittämiseksi)

Miten näitten määritelmien jälkeen sana lapsellinen liittyy mitenkään enää lapsiin? Mielestäni tässä on nyt hieman irtauduttu kontekstista, jossa väitetään että lapsellinen käyttäytyy kuin lapsi. Lapsellinen voisi nykyään olla hölmön, tyhmän tai idiootin synonyymi. Ala siinä sitten sanomaan omalle kullannupulle, kun se kaivaa räkää nenästään ja pyyhki sen mummon pitsiliinaan: "Äläpäs nyt ole idiootti".


Lapsellinen käyttäytyy ikäistään epäkypsemmin?


Lapsellisena voidaan pitää esim. lehtiartikkelia aprillipäivänä, joka menee ihan yli. Esim. Ihmisiä loukkaantuu uutisjutun absurdiuden takia. "Mars hyökkää!" Lapsellista vai nerokasta ?

Kasvaville lapsille usein sanotaan, kun he alkavat kiukutella että: "älä ole lapsellinen", mutta jos he esim. leikkivät tai nauravat tai puhuvat kovaan ääneen heitä ei toruta: "Äläpäs nyt ole lapsellinen"

Eikös lapsenmielisyys ole hyvä asia? Ei ota asioita turhan vakavasti all the time. Onko sana lapsenmielinen jo täysin eri asia kuin lapsellinen.

Kun teet jotain toisen mielestä lapsellista, voi se toisen mielestä olla hauskaa ja rohkeaa. Kuka sitten määrittelee sen mikä on lapsellista. Millä mittarilla sitä voitaisiin mitata ? Jos suuri nokian pääjohtaja huomauttaa työntekijälleen "äläpäs nyt ole noin lapsellinen" Kun työntekijä X esim. hauskuttaa huvikseen työkavereitaan mandaariini-jönglööraus-näytöksellä. Ei se johtaja varmaan tarkoita että työntekijä olisi TYHMÄ. Joskus on aika vakavoitua, mutta on myös aika olla lapsellinen. Toisaalta olisiko tässä yhteydessä pitänyt käyttää sanamuotoa "lapsenmielinen". Herranen aika tämä on hankalaa.

Lapsenmielinen on enemmän viattomuutta kuin lapsellisuutta?


-Lastenohjelmista voi aikuinen löytää hilpeyttä, eskapismia ja saada hymyn naamalle (jos ei oteta huomioon aivan älytöntä soopaa, kuten teletapit, joita katsoessa saattaa jopa kyllästyä)[[okei,okei. Sienimiehet ovat kanssani eri mieltä teletapeista]]


-Elämänkokemus (tunnetaan myös viisautena) poistaa "negatiivisen" lapsellisuuden?


-Kritiikin ymmärtäväinen vastaanottaminen on fiksua. Lapsellista on jos ei osaa ottaa vastaan palautetta tai kritiikkiä, tai löytämään itsestään virheitä tai epäkohtia.

"eikö ole lapsellista ihannoida tällaisia rikollisjärjestöjä?"

Milloin ihminen "kypsyy" eli muuttuu aikuiseksi? Voiko lapsensaappaista hypätä kerralla pois?

"Jos aikuisuus on sitä, että ei enää leiki nukeilla tai ajattele hassusti ja hassuttele, niin minä en ole kasvanut aikuiseksi ja tuskin ihan heti kasvankaan. Tästä suurin kiitos menee kolmevuotiaalle veljentytölleni, joka on pitänyt minut lujasti kiinni lapsen maailmassa."
-Candice

"Jos kyky ihmetellä on ainoa aikuisuuden mittapuu, niin minä aikuistuin jo ala-asteella. En kuitenkaan laske itseäni vielä aikuiseksi, sillä henkistä kehitystä tapahtuu kohdallani koko ajan (tosin se ei lakkaa koko elämäni aikana, mutta henkinen kehitys murrosiän aikana on ihan eri kuin keski-iän aikana) ja havaitsen itsestäni lukuisia näsäviisaita piirteitä, tarpeesta päteä nyt puhumattakaan. Tällä saralla olen kuitenkin aikuistunut mielessäni siinä mielessä, etten enää yritä kieltää noiden piirteideni olemassaoloa vaan sopeutua niihin ja tarvittaessa pyrkiä niistä eroon. :)"
-Gabriel


vastuun ottaminen on askel aikuisuuteen

Ehkäpä hyvä määritelmä aikuisuudelle on se, että on saanut elämänsä aikana tietyn (jokaisen kohdalla yksilöllisen) lastin paskaa niskaansa, jonka jälkeen on alkanut ajattelemaan itsenäisesti.
-Dimmy

Keskustelupätkät kopioitu:

http://foorumit.fffin.com/archive/index.php/t-9023.html