sunnuntai 25. marraskuuta 2007

Me ei jakseta viisastua. Me vaan halutaan viisastua.

Minusta tuntuu, että puolet ajastani olen keskittynyt aivan vääriin asioihin. Kun ihailin kaunista ystävääni ja hänen uusia kenkiään, halusin myös itselleni kiiltäviä koruja ja pieniä, siroja laukkuja. Huivikokoelmani melkein hävettää minua..

Toisaalta eristäydyin omiin oloihini silloin tällöin ylä-asteella. Miksi minulla ei ollut samanlaisia ihmisiä ympärilläni kuin minä, miksi minun piti muokkautua muiden kaltaiseksi, mutta kenenkään ei tarvinnut tulla minuksi? Onko kukaan ikinä ihaillut minun tyyliäni ja ottanut siitä mallia?

Niin sitä minun tyyliä.. milloin löydän sen.. Lähimmät sanovat että tyylini on olla iloinen, hauska, huvittava ja äänekäs. Miksi sitten kaipaan tyyliä, jonka jokainen minusta huomaa ensi näkemältä? Toisaalta haluaisin olla viettelevä parfyymin tuoksuinen nainen tiukassa paljettimekossa. Toisaalta haluaisin olla veikeä pisamanaamainen kujeilija, jota kaikki luulevat pojaksi. Toisaalta haluaisin olla seksikäs sankaritar puolustamassa oikeudenmukaisuutta ja heikompia. Hippi, hoppari, maalaisjuntti, poppari. Välillä kun olen jotain niin juuri silloin haluaisin olla jotain muuta. Siksi ihailen niitä jotka koko elämänsä ajan ovat vain sitä yhtä ja tiettyä. Niille kehittyy identiteetti ja itsetietoisuus on sataprosenttista. Ne ei mieti ketä ne on, tai mihin aatteisiin ne uskoo. Ne ei myötäile kaikkia vain ollakseen loukkaamatta toista. Ne loukkaavat ja säilyttävät samalla itsensä.

Kaikki pitäisi tapahtua myös minulle. Olen kateellinen jos jollekin on tapahtunut jotain jännittävää tai värikästä. Haluan heittäytyä hulluuteen ja kokea kaikkea sitä mitä elämä voi vielä minulle tarjota. En saisi pelätä en laisinkaan.

Koska haluan kokea niin paljon en jää paikalleni pitkäksi aikaa. Koska ajelehdin paikasta ja tilanteesta toiseen en saavuta sitä samaa mitä saavuttavat ne, jotka jäävät paikalleen vuosikymmeneksi. Olenhan kuitenkin vielä nuori, ehdin asettua ja kokea. Haluaisin kuitenkin jo nyt, että minulla olisi jotain kerrottavaa..jotain mitä jakaa muille viisautena.

Jos muuttaisin ulkomaille, vaikka kolmeksi vuodeksi. Tulisin takaisin ja minua sitten ihailtaisiin, ja voisin niille kertoa tarinoita erilaisen maan tähtitaivaasta ja eläimistä, joilla oli kärsä hännän paikalla.

Tai voisin tehdä huomennakin jotain mikä saisi adrenaliinin virtaamaan, sitten voisin kertoa siitäkin, ja saada ihmiset nauramaan ja ihailemaan viatonta hulluuttani.

Miten aika enää riittää mihinkään.

3 kommenttia:

Hellyys Ensemble kirjoitti...

Muistatko sen päivän kun loppun asti molemmat väitimme olevamme oikeassa, (on tainnut tapahtua kerran jos toisenkin) ratkaisu löytyi bioligian luokan sorsasta joka sai kivikovasta porkkanaletusta. siinä oli tyyliä. Kun koko elämänympäristö muuttuu, ja ne ihmiset jotka tiesivät mitä olemme on, kummallista olla. olen kaivannut sitä ja jopa niitä sietämättömiä ruotsintunteja ja loppumattomia väittelyitä. sinä olet Minna ja se olet juuri sinä, ihana.
Elsa

Mimmamoo kirjoitti...

taisin tirauttaa kyyneleen. Olin jo unohtanut sen sorsan ja sen letun...

000 kirjoitti...

Mää näkisin sen niin, että sun tyylisi ja persoonallisuutesi on niin selvä ja voimakas, että mikään tietty pukeutumissuuntaus tai vastaava ei riitä.

Persoonallisuutesi on rikas ja värikäs ja jos pukeutuisit aina vaikka hoppariksi, tai gootiksi, näyttäisit vai nosan siitä mitä olet.

Minusta paras tyyli on pukeutua jokaisen tunteen ja mielialan mukaan, näyttää olos se, miltä sisällä juuri tänään tuntuu.

Joskus on ihanaa vetää päälle oranssit sukat ja keltainen huivi, t oisenä päivänä kokomusta on must. Mutta se mikä sieltä vaatteiden alka hohkaa on sama.

On vaikemapaa olla oma itsensä missä tahansa kuteissa, kuin että vaatteet tekisivät sinusta sen mikä olet.

Ole iloinen ,että kuulut niihin harvoihin ja valittuihin, jotka eivät tarvitse ilmoitustaulumaisia vaatteita kertoakseen muilla mitä ovat ja mihin kuuluvat.

Ihmiset, joista näkee (siis olettaa näkevänsä) kaiken heti päällepäin, (joo toi on tommonen ja tommonen kun sillon tommosta päällä) ovat minusta suhtellisen värittömiä, mutta se onkin vain minun mielipiteeni ja minä olenkin tunnetusti outo.

Seelis

p.s. millon tuut maisemiin?
sama